Kysymys lukijakohderyhmästä saattaa tuntua kirjoittajasta yhdentekevältä. Voi se vaikuttaa itsestään selvältäkin, mutta yhtä kaikki sitä on turha miettiä. Käsikirjoitus on kirjoitettu "kaikille" tai "kenelle hyvänsä joka nyt sattuu olemaan siitä kiinnostunut". Lukijakohderyhmän määritteleminen tavanomaisin tavoin kuten iän, sukupuolen tai kirjallisuuden lajin perusteella voi myös tuntua liian rajoittavalta.

Lapsille vai aikuisille, se ero on ehkä helppo tehdä, mutta samalla määrittely jää liian laajaksi. Nuorille, sekin on kovin väljää. Otetaan avuksi lajit, fantasia, scifi, dekkari, nyt ollaan jo lähempänä. Mutta entä jos käsikirjoitukselle ei löydykään sopivaa lajityyppiä? Mitä jos se suorastaan välttää kaikkia määritelmiä? Tuleeko kirja mitä suurimmalla todennäköisyydellä silloin epäonnistumaan kaupallisesti?

Käsikirjoitus on taatusti kirjoitettu jollekulle, vaikka reaalimaailmassa ei olisi niin fanijoukkoa kuin muusaakaan. Kohderyhmä elää kirjoittajan omassa päässä. Oman pään asukki jää helposti määrittelemättä, koska kirjoittaja pitää sitä yhtä itsestään selvänä kuin omaa peilikuvaansa.

Yksinkertainen kysymys, "Miksi kirjoitan tämän käsikirjoituksen?", on kuitenkin välittömästi oikean kohderyhmän jäljillä. Kirjoittajalla on syy, tai pikemminkin tarve, ja hän kirjoittaa lukijoille, joilla on samanlainen tarve. Hän voi kirjoittaa löytääkseen vastauksen, ymmärtääkseen jotain, paetakseen arkea – tarpeita ihmisillä riittää.

Kysymystä "Miksi kirjoitan tämän käsikirjoituksen?" voi pitää myös eräänlaisena testinä. Jos ilmi tulee tarve, jota ei millään pysty kuvittelemaan lukijoille, olisi kai syytä pysähtyä. Ehkä käsikirjoitus on syntymässä väärältä pohjalta? Silloin sillä ei välttämättä ole annettavaa toisille ja jo syntyessään se on tuomittu sinne kuuluisaan pohjattomaan pöytälaatikkoon.

Itsetutkiskelu ei aina tuota miellyttäviä havaintoja. Kirja on kuitenkin aina kollektiivinen teko, ja kirjoittajan intressien tulisi vastata yhteisön intressejä. Kirjallisuudessa trendit ovat pitempi-ikäisiä kuin populaarikulttuurissa ja ne virtaavat syvemmällä. Kirjoittajalla, joka ui noiden virtausten lähteillä, on hyvät mahdollisuudet menestyä. Ne, jotka jäävät voimakkaista virtauksista sivummalle, voivat kyllä löytää lukijansa, mutta pysähdyksiin ei auta jäädä: virtaukset ovat jatkuvaa liikettä.