"Kirjoita kirja, jonka itse haluaisit lukea." Tämä klassinen ohje tuntuu suorastaan kuluneelta, ja kirjoittaja saattaa ohittaa sen tarkemmin miettimättä itsestäänselvyytenä. Mutta se on kaikkea muuta kuin itsestään selvä ja se on erinomaisen pätevä. Jos kirjoittaja saisi valita vain yhden ohjeen autiolle saarelleen, tämä olisi vahva ehdokas.

Kirjoittaminen on yleensä yksinäistä. Kukaan ei asetu kirjoittajan selän taakse kirjoittamishetkellä, vaan palaute on aina enemmän tai vähemmän jälkikäteistä. Kirjoittaja kuitenkin kaipaa johtotähteä. Hänellä on motiivi ja aihe, mutta mikä on se yleinen periaate, jonka mukaan käsikirjoitus pitäisi tehdä? Kirjoittaja laittaa likoon kykynsä ja ymmärryksensä, mutta "kirjoita niin hyvin kuin osaat" ei loista seurattavana johtotähtenä riittävän kirkkaasti: suunnan sijaan se vie huomion jalkoihin ja kävelyyn.

Valmis kirja on mielikuva ja haave. Se kajastaa täydellisenä ja viimeisteltynä, mutta matka on pitkä. Yksinkertainen tunne voi kantaa kirjoittajan loppuun asti. Kantavan voiman ei tarvitse olla tieto tai päättäväisyys, vaan pelkkä tunne, luottamus siihen, että on oikealla tiellä. Epäilyksiä matkan varrella saattaa syntyä, ja silloin voi tarkistaa suunnan johtotähdestä. Kun se loistaa riittävän kirkkaasti, kirjoittaja ei voi eksyä.

"Kirjoita kirja, jonka itse haluaisit lukea." Millainen tuo kirja on, tietää vain kirjoittaja itse.